lauantai 11. helmikuuta 2017

Showing off

Ajattelin tässä eräänä päivänä, mitä omassa nuoruudessani oikein tehtiin silloin, kun halusi vähän kuin rehvastella jostain. Se ei nimittäin onnistunut vain näpsäyttämällä kuvaa puhelimella ja lataamalla sen maailmanlaajuiseen verkkoon kaikkien pällisteltäväksi. Piti koota kaverit yhteen välitunnilla ja avata suu. Kaverit uskoivat ja vaikuttuivat. Toisaalta paisuttelu ja perättömyyksien latelu helpompaa, kun käytössä ei ollut yhtä paljon todistusaineistollista mediaa.

Kaikkein hankalinta oli parisuhderehvastelu. Oikeastaan ainut tapa ilmaista kavereilleen olevansa haluttua tavaraa oli fritsut. Koulun käytäville sai usein pöhinää, kun ilmestyi maanantaiaamuna opinahjoonsa huivi kaulassa.  Jos rakkaudenmerkkejä ei ollut herunut, saattoi turvautua uskollisen pölynimurin apuun. Nykyään sama homma hoituu parilla klikkauksella jo lauantaiaamuna, kun napsauttaa ketään toista osapuolta vaivaamatta parisuhdestatuksensa Vaikea selittää - tilaan.

Me jäimme kauhean vajaalle informaatiolle. Jos ystävä joskus mainitsi syöneensä aamupalaksi croisantin, emme ikinä olisi pystyneet kuvittelemaan, miten sen kullanruskea pinta hohti aamiaispöytään lankeavien auringonsäteiden valossa, ja miten sen kylkeen asetettu kahvimuki sointui ikkunalaudan kukka-asetelmaan. Tänä päivänä ihmisten syömisistä, heräteostoksista ja sisustusratkaisuista saa paljon kattavamman kuvan, eikä henkilökohtaisilla tapaamisilla tarvitse enää kuluttaa aikaa asioiden kuvailuun.

Mitä minun nuoruudessani tehtiin, kun ei kiillotettu elämää globaaliin formaattiin sopivaksi?

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti