lauantai 23. huhtikuuta 2016

Kun idoli on poissa

Tänään minun mielessäni on vain yksi aihe, josta haluan kirjoittaa. Miltä tuntuu oman idolin kuolema. Minulta on kysytty sitä. Täsmälleen noilla sanoilla, ja myös muotoillulla Oliko kova paikka kun. Aiheeseen liittyy muutamia näkemyksiä, joiden aiheuttamista tunteista haluan puhua.

Ensinnäkin, kysymys on abtsoluuttisesti typerä.

Se sisältää lähtökohtaisesti jommankumman seuraavista olettamuksista: a. jonkun ihmisen kuolema voi olla muuta kuin surullista b. ihminen, jolle kysymys on esitetty, on ehkä niin fanaattinen, että kuolonuutinen on aiheuttanut hänessä reaktion, johon nähden kysymyksen esittäjä voi tuntea itsensä tervehenkisemmäksi. Ensin mainitussa skenaariossa tilanne on yksinkertaisimmillaan siis vähän samantapainen kuin jos tapaisi naapurinsa joka päivä roskalaatikolla  varsinaisesti tutustumatta, ja joku tulisi naapurin kuoltua kysymään, tuntuiko kuolema joltakin.
 
Joskus kuolema vaikuttaa vahvemmin kuin pysäyttämällä ja herkistämällä. Reaktio on sitä voimakkaampi ja pitkällisempi, mitä suurempi merkitys edesmenneellä on ollut omaan elämään. Ei myöskään ole tahdikasta kysyä, miltä oman isovanhemman kuolema on jostakusta tuntunut. Silti kovastakin surusta on vielä pitkä matka siihen, että suru saa fanin ripottelemaan tuhkaa päälleen ja luopumaan omasta elämästään.  

Milloin fanitus menee yli?

Ei-fanille fanisuhde on kokonaan vieras ilmiö. Yleensä ei-fania askarruttaa juuri se, miten idoli, jota ei henkilökohtaisesti tunneta, voi olla jollekulle niin läheinen, miten fani voi puhua idolistaan kuin omasta tuttavastaan ja miten asiaan liittyvät tunnesiteet voivat olla niin suuria. Vastaus ei ole mielihyvää kummoisempi. Fanittamisessa on pelkistetyimmillään kysymys ilosta, jota se, mitä idoli tekee, tuottaa. Saman logiikan mukaisesti voitaisiin yhtä hyvin kysyä, miksi esimerkiksi pallon sohiminen pitkulaisella esineellä on jollekulle merkityksellistä.

Tietysti fanitukseen saattaa liittyä sinisilmäisyyttä ja taipumusta selittää idolin edesottamuksia parhain päin. Silti todellisten fanien kanssa ei kannata koskaan ryhtyä kilpalaulantaan. Fanit kuluttavat idolistaan paljon enemmän materiaalia kuin tavalliset iltapäivälehtiä selailevat viihdelukijat. Heidän näkemyksensä on aina muodostettu paljon monipuolisemmasta informaatiosta. Tämä on fakta riippumatta lopullisista totuuksista.Fania todennäköisesti loukkaa, jos fanitukseen reagoidaan totemalla jotakin negatiivista fanituksen kohteesta, koska negatiivinen kommentti koskettaa myös fanin arvostelukykyä.

Hyvin usein fanituksessa on myös mukana tunteita samaistumisesta. Se on oikeasti jotakin enemmän kuin mieltymystä hyviin musiikkikappaleisiin, roolisuorituksiin tai käsikirjoituksiin. Idoli voi ilmentää tunteita ja elämäntilanteita, joita fani käy läpi omassa elämässään.


Fanitus menee yli kuten mikä muukin tahansa asia silloin, kun se alkaa haitata normaalia elämää: syömistä, nukkumista, hygeniaa, ihmissuhteiden ylläpitoa tai taloudellisista asioista huolehtimista. Joissain tapauksissa fanituksessa voi olla kyse myös sairaudesta, joka ilmenee todellisuudesta vieraantuneina odotuksina idolia kohtaan.

 Ollakseen yksiselitteisesti käsittämätöntä fanitus on aivan liian yleistä.



 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti