keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Liskojen muodonmuutos

Tuomas Enbuske kirjoitti hyvän kolumnin. Hän pohti siinä toisenlaisuutta ja sitä, miksi se ärsyttää. Yksi ilmaus pomppaa tasajalkaa silmille: Siksi vegaanius, homous, absolutismi – mikä tahansa poikkeama – ahdistaa liskoaivojamme. 

Liskoaivot viittaavat evoluutiobiologiseen kolmiaivoteoriaan, jonka mukaan ihmisaivot koostuvat limbisestä järjestelmästä (tunteet), isoista aivoista (rationaalinen ajattelu ja logiikka) ja matelijan aivot (vaistot, vietit ja tuntemukset). Ne liskoaivot siis huolehtivat kaikkien primitiivisimmästä toiminnasta. Enbuske puhuu asiaa. Jännää tässä on se, että evoluutiolla omaa käyttäytymistään perustelevat ovat useimmiten miehiä.

Otetaan esimerkkejä. Nämä eivät ole tieteellisesti todennettuja, mutta silti tosia. Olen kuullut täysi-ikäisten miespuolisten henkilöiden selittävän omaa käyttäytymistään evoluutiolla seuraavissa tilanteissa:

1. Miehestä on hauskaa leikkiä omalla peniksellään.
2. Mies on pettänyt omaa kumppaniaan.
3. Mies on perustellut sitä, miksei kykene ihastumaan naiseen jälkeenpäin, jos ihastumista ei ole tapahtunut muutamien ensimmäisten sekuntien aikana.
4. Miehestä vammaisuus on inhottavaa.

Kun ihminen puhuu evoluutiosta, siinä on niin usein lopullisuuden kumea kalske. Opetusvideoissa ala-asteelta abiturienttivuosiin evoluutio selitettiin niin, että oli alkueliöstä muututtiin apinaksi, kunnes apina muuttui ihmiseksi. Minun elämässäni vasta lukion biologianopettaja huusi haloo, evoluutio ole päättynyt ihmiseen, vaan jatkuu koko ajan. Kun mies puhuu evoluutiosta, siinä on lopullisuuden kalske, myös joissain tapauksissa tekosyy käyttäytyä kuin eläinkunnan edustaja.

 Kolmiaivoteorian mukaisesti jokaisella on oma geneettisesti määräytyvä jako kolmen eri aivonosan välillä. Aikuisilla tämä suhde on pysyvä ja se määrittelee ihmisen yksilöllisen tempperamentin. Geneettinen osa määrittelee perusrakenteen sille, mitä osia persoonallisuudessaan ihminen ei voi itse muuttaa. Loppu on muuttuvia, erilaisista ympäristötekijöistä riippuvia personallisuuden piirteitä. Aivojen rakenteen ja ulkopuolisten tekijöiden erottelu pelkästään päättelemällä luulihsi olevan tehtävä, jossa ihmisaivot toimivat liian alhaisella kapasiteetilla.   Sukupuolella ei ole ihmisen käytökseen yleismaailmallista syy-seuraussuhdetta. Kaikkein vähiten evoluutiobiologia on hyväksyttävä selitys toisten ihmisoikeuksien loukkaamiseen.

Tuomas Enbusken hyvän kolumnin voit lukea täältä:  http://blogit.apu.fi/tuomaanevankeliumi/tuomas-enbuske-aaliohaaste/


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti