torstai 28. tammikuuta 2016

Olen paasaava kolumnisti ja pidän lukijoitani tyhminä

Kirjoitan kolumneja ja blogitekstejä usein samalla kaavalla. Ensin kerron jonkun eläväisen anekdootin, jossa joku on tehnyt jotain hölmöä, ärsyttävää tai muuta sellaista, mitä ei pitäisi tehdä. Sitten siirryn analysoimaan tämän jonkun tekemisiä ja ajatusmaailmaa niin monelta kantilta kuin suinkin kykenen. Lopuksi vuorossa on paasausvaihe, jossa käyn läpi, miksi tämän jonkun tekeminen on hölmöä, ärsyttävää tai muuten sellaista mitä ei pitäisi tehdä.

Kirjoitettuani esikoisteostani ja sen jatko-osaa sain palautetta siitä, ettei minun tarvitse erikseen alleviivata sitä, että pyörätuolissa istuvan päähenkilön tielle osuvat ennakkoluuloiset henkilöhahmot laukovat suustaan tyhmyyksiä. Lukija tajuaa sen kyllä tarkastellessaan kerrontaa päähenkilön näkökulmasta. Itse olin ajatellut, ettei välttämättä tajua.

Paasausosiossani viljelen kuluneita latteuksia. Kirjoitan esimerkiksi, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Haluan ikään kuin kysyä lukijalta, huomaako tämä ollenkaan, että alussa esitetty hölmöys on ristiriidassa näiden latteuksien kanssa, joita jokainen silti oppii toistelemaan viimeistään vaipoista vieroonnuttuaan. Ja hölmöyksiä tapahtuu kuin luonnostaan koko ajan.

Tässä on perusteeni sille, miksi paasausosio on saanut olla paikoillaan. Ongelma vain on se, että saatan pitää joitain lukijoitani tarkoituksettomasti tyhminä.

Kerron tähän väliin sen tämän tekstin anekdootin. Erään ihmissuhdeasiantuntijan vastauspalstalla paneuduttiin kysymykseen ”Kauanko olet ollut sinkkuna?”. Kysymys ahdistaa monia sinkkuja. Puntaroiko toinen, olenko vosu, laastarihaukka tai ylijäämärähmä? Erityisesti kysymykseen ei tee mieli vastata esimerkiksi, että 12-vuotiaana muuan poika yritti pussata, mutta kaahasin häntä sähköpyörätuolilla pakoon, eikä seurustelu ole oikein kiinnostanut ennen kuin nyt.  Asiantuntijan neuvo oli, että seuraavan kerran kysymyksen kuullessaan kannattaa kysyä vastaan ”Miksi kysyt?”. Syy kysymykseen voikin olla aivan eri kuin on kuvitellut!

Vähän myöhemmin toisaalla  samaa taktiikkaa päätettiin esimerkin innoittamana soveltaa  kysymykseen ”Miksi olet pyörätuolissa?”. Silloinhan voisi välttyä paasaamasta turhaan esimerkiksi, ettei onnettomuudessa vammautuneilla ole käytännön eroa syntymästään asti vammaisiin ihmisiin ja että erottelu näiden välillä merkitsee oikeasti sitä, ettei erottelija osaa pitää kaikkia ihmisiä samanarvoisina! 

 Lopputuloksena oli seuraava keskustelu:

- Miksi olet pyörätuolissa? Oliko se onnettomuus vai oletko aina ollut pyörätuolissa?
- Miksi kysyt?
- Ihan vaan mielenkiinnosta.
- Tarkoitin, että minua ihan oikeasti kiinnostaa, miksi ihmisiä kiinnostaa tuo asia.
- No, ei se minua kiinnosta, jos se sinua haittaa. Mutta kai sinä nyt ymmärrät, että se vähän kiinnostaa.

Tunnen vastustamatonta halua todeta, että ilman taustaoletuksia puhtaasti mielenkiinnosta kysytään, laitetaanko juusto kinkun alle vai päälle. Typistän paasausosion tällä kertaa siihen. Minä en tiedä, miten kirjoitetaan oikein!                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                        
                                                              

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti