tiistai 1. joulukuuta 2015

Päivää piristävä pikku poltergeist

Ajattelin kirjoittaa kuolemaan liittyvistä asioista. Sen jälkeen, kun ensin olin ajatellut kirjoittaa kuolemaan liittyvistä asioista, ajattelin kyllä, ettei se ole ihan sopivaa, koska nyt on joulukuun ensimmäinen päivä ja kaikkien muiden blogeissa on iloisia joulukalentereja ja iloisesti avattavia ensimmäisiä luukkuja. Lopulta päätin kirjoittaa joka tapauksessa kuolemaan liittyvistä asioista. Erotunpahan jollakin kaikista muista iloisista joulukalentereista ja iloisesti avattavista ensimmäisistä luukuista.

Kuolema on pelottava juttu. Itse ainakin pelkään sitä sen takia, koska en tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu. Keskipitkän elämäni aikana olen havainnut, että monet suhtautuvat pelolla myös kummituksiin ja kaikenlaisiin muihin henkiolentoihin. Tässä on mielestäni iso ristiriita.

Jos edesmenneiden henget oikeasti vaeltavat pitkin Satulinnaa niin, että Vain elämää -artistit eivät saa nukuttua levollisesti, sen luulisi olevan huomattavan helpottavaa pelkän piinaavan pelotuksen sijaan. Vaikka maallinen kuontalo lakkaakin olemasta, voi silti jäädä kummitukseksi kotikulmille,  hengailemaan ihan entiseen tapaan. 

Minusta olisi oikein mukava muuttua kummitukseksi kuolemani jälkeen. Tahtoisin olla päivää piristävä pikku poltergeist. Piristäisin kaikkia niitä, jotka ovat eläessäni kohdelleet minua hyvin, esimerkiksi lennättämällä heille keittiöstä suklaahippukeksejä, kun he valittaisivat makeanhimoaan olohuoneessa. Alkusäikähdyksen jälkeen he kyllä tajuasivat kysymyksessä olevan varsin kätevä palvelu. Pelotteleva poltergeistaus olisi tietenkin varattu niille, jotka eivät ole kohtelleet minua elämäni aikana niin hyvin.

Toivottavasti oma kummitustumiseni siintää vielä kaukana edessäpäin. Tekemistä minulla ainakin vielä riittää (esimerkiksi Special Edition -romaanini jatko-osa/pidennetty versio on editointivaiheessa). Tämän postauksen sanoma on, ettei kuolemaa ehkä tarvitse pelätä, joskaan ei ehkä kummituksiakaan ja (Henkiolennot riistävät tietämykseni mukaan elävien ihmisten henkiä vain kauhufilmeissä) kanssaihmisilleen kannattaa muistaa olla kiltti (Eihän sitä tiedä, kenellä on samanlaiset poltergeist-haaveet kuin minulla). Sehän on jo hyvinkin jouluisa ja ekaluukkumainen sanoma.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti