torstai 12. maaliskuuta 2015

Miehiä ja vampyyreja (Oodi Arto Paasilinnalle)

Avustajani kertoi minulle alitajunnan voimaan perustuvasta metodista, jonka avulla voi saada elämässään kaiken, mitä ikinä haluaa. Jutun juju on siinä, että hommaan pitää oikeasti uskoa, siis unohtaa kaikki tuskinpasentäänt, kunpavaint ja toivottavastit. Näin minäkin voisin kuulemma saada unelmoimani kirjailijanuran ja miehen. Metodi onkin sellainen, mitä en miehen metsästämisessä ole ennen kokeillutkaan. Deittinetissä olen pitänyt hiljaiseloa. Aktivoin yberhienon profiilini viimeksi naistenpäivänä, koska naiset saivat silloin kokeilla maksuversiota ilmaiseksi viikonlopun ajan. Koukkua kokeilusta ei ole muodostunut.

Haastavin kohta alitajuntametodissa on uskominen. Pystyn kyllä luomaan turkulaisia, taksikuskina työskenteleviä vampyyrihahmoja ja Tukholmaan matkaavia höyrähtäneitä harrastelijatieteilijöitä pelkästä luomisen innosta, mutta mukava mies kuulostaa jo liian utopistiselta. Voi olla, että kahden vuoden aikana verkossa muodostuneella mieskuvalla on osuutta asiaan. Kuulemani mukaan ihmisiä netistä tavattaessa on suureksi hyödyksi, jos on ensitreffeillä mojovassa kuumeessa. Minä en ole kytkenyt edes virustorjuntaani pois päältä.

Unohdetaan hetkeksi miehet ja keskitytään vampyyreihin. Olen viime aikoina analysoinyt omaa kirjoittamistani rankalla kädellä, ja päätynyt oikeastaan vain yhteen ainoaan havaintoon: minkään muun kaunokirjallisen tekstini kanssa en ole tuntenut yhtä suurta iloa ja intohimoa kirjoittamiseen kuin työstäessäni vampyyritarinaani Kauhea kertomus Uolevista. Se on alunperin kirjoitettu parikymppisenä tytönhupakkona, ja siinä taatusti on omat vajavuutensa, mutta siinä on mukana äärimmäinen rakkaus. Tämän rakkauden tunsin ensi kertaa lukiessani Arto Paasilinnaa ymmärtäen samalla kristallinkirkkaasti, että omalaatuinen kerronta ja siekailematon huumori olivat niitä täsmäaseita, joilla itsekin halusin ottaa kantaa ympäröivään maailmaan. Periaatteeni on, että pystyn kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta, mukaanlukien vakavista, enkä kirjoita mitään, missä sydän ei olisi mukana. Kyse on siitä, että sydämeni sopukat kuuluvat aina artopaasilinnalaisuudelle.

Vaikka Arto ei enää kirjoitakaan, olen ikuisesti kiitollinen hänelle.

Vampyyrihahmoni Uolevi on muuten varsin mainio mieheksi. Hän ei löhöä sukulinnansa hirviönojatuolissa katsomassa televisiota ja karju akkaansa tuomaan lisää kaljaa. Pikemminkin naiset ovat hänen pitkässä elämässään olleet niitä dominoivampia osapuolia. Uolevissa on myös se mahtava puoli, että hän on paitsi silmiinpistävän komea tumma mies, hänessä on (vampyyrillista) mystiikkaa, joka on monen naisen mielestä seksikästä. Satoja vuosia kestäneen elämänsä aikana hänelle on myös ehtinyt karttua kokemusta siitä, mistä naiset pitävät. Hän on tasan yhtä bittinen kuin kuka tahansa nettituttavuuden tasolle jäävä deittimies, mutta särmikkäämpi kuin Robert Pattinson.

Seuraavaksi minulta on ilmestymässä Special Editionin jatko-osa Special Occasion, toivottavasti (eiku!) siis ilmestyy vielä tämän kevään aikana. Special Editionin ja Uolevin voi ostaa Elisa Kirjasta. Olkaa niin kilttejä ja ostakaa ne.






Ei kommentteja :

Lähetä kommentti