keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Special Xmas Edition: Vapun joulu

Sami on aina arvostanut aitoa joulukuusta siitäkin huolimatta, että neulasia täytyy imuroida sohvan takaa vielä juhannuksena. Siksi oikeastaan pyysin häntä tuomaan itselleni kuusen. Hän suostui pyyntöön niin innokkaasti kuin joulua rakastava adhd-rajatapaus vain voi suostua. Koristeiksi hän ehdotti vilkkuvia värivaloja ja pientä discopalloa.

Olo on kutkuttavalla tavalla vähän lapsuusjoulumainen, kun odottaa, milloin Sami soittaa ovikelloa. Armi istuu keittiön pöydän ääressä puoliksi syöty joulutorttu kädessään ja tuijottaa haaveellisesti illansineä. Osaan kyllä arvata, mistä hän haaveilee.

- Hermanni kertoi opettajien joulukahvilla, että matkustaa tänä vuonna Turkuun kuuntelemaan joulurauhan julistusta ja viettää pyhät sitten siellä jonkun Turun historiaan perehtyneen ystävänsä luona. Muistaakseni he aikoivat myös mennä hiihtämään, Armi sanoo.
- Mahtaa kyllä olla kaunista!

Vilkaisen rakastunutta ystävääni.
- Ai se on kaunista, että Hermanni hiihtää Turussa jonkun ystävänsä kanssa? kysyn.
Armi katsahtaa minuun ja ripottaa pöydälle varissutta tomusokeria takaisin tortulleen. Hänellä on kasvoillaan hänen oppilaisiinsa soveltama hellännaseva –olethan-nyt-siivosti-etkä-hupsi-ilmeensä.
- No ei,  vaan Turku ja joulurauhanjulistus. Koko se vanha kaupunki näyttää upealta kun on näin paljon lunta, hän vastaa.
Mahtaa Turku tosiaan olla suosittu paikka. Minullakin on siitä oma kokemukseni, mutta olosuhteiden pakosta jouduin keskittymään muuhun kuin kauniiden maisemien katseluun. Armi jatkaa haaveellista tuijottelua ja tortunsyöntiä.

Ovikello soi.
Kukkaistyttö kipittää avaamaan oven. Hän on ollut minun henkilökohtainen avustajani vasta lyhyen aikaa, mutta ei karvastellut aatonaatoksi ja aatoksi osuneita työvuorojaan, vaan vaikutti suorastaan riemastuneelta. Se on hyvä merkki. Vaihtaessaan tavanomaiset kukkakuvioiset hiuspinninsä misteli- ja joulusukkahiuspinneihin hän muistuttaakin pientä ilomieltä henkivää joulumenninkäistä.
- Joulua taloon! Sami kajauttaa.  Näen silmissäni, miten hän viuhtoo toivotukseen sopivalla rinnan riemulla käsiään.

Viiletän saman tien eteiseen. Tahdon nähdä kuuseni. Tahdon mittailla sitä silmilläni ja haistella sitä sieraimillani. Tahdon aistia sen joka tavalla.
Sami kiskoo pitkää puunrunkoa varovasti sisälle eteiseen. Jokin touhussa näyttää perin juurin oudolta. Pikkuhiljaa outous alkaa myös tuntua väärältä. Minulta vierähtää tovi, ennen kuin käsitän, mistä on kysymys.
- Sami, mikä tuo on? kysyn ja kuulostan hyytävämmältä kuin joulupuun oksilla oleva huurre. Kukkaistyttö sulkee oven.

Samin sisälle raijaama kuusi on todellakin oikea uusi. Se on varmaan 170 senttiä korkea ja siinä on runsaasti oksia. Outo tämä sinänsä majesteetillinen luontokappale on sen vuoksi, että niillä oksilla ei ole lainkaan neulasia.
- Se on rankakuusi, Sami selittää. Hän on selvästi rekisteröinyt äänensävyni ja esittää asian puolustelevasti.
- Se on trendi tänä vuonna!

Joskus on pelkästään rasite, että yksi parhaista ystävistä on muotitietoinen, teknologiaan hurahtanut homo. Sami kaivaa taskustaan puhelimensa, näpyttää sitä hetken ja näyttää sitten minulle ruudulle avaamaansa kuvaa.
- Rankakuusessa koristeet todella pääsevät oikeuksiinsa, ja niitä saa käyttää paljon, hän sanoo.
Siinä asiassa Sami on kyllä oikeassa. Esimerkkikuvasta puuttuvat vain hänen aiemmin mainostamansa vilkkuvalot ja peilipallo.
- Myydäänkö noita jo keskustassa? Armi kysyy. Hän on popsinut joulutorttunsa ja tulee tarkastelemaan kuusta lähemmin.
- Ei aivan keskustassa, mutta myydäänpä kuitenkin, Sami vastaa.
Minä kohotan toista kulmakarvaani. Sami on jälleen elekieleni tasolla ja nappaa nopeasti otteen oikeasta kädestäni.
- Ja hei, tämä on lahja minulta ja Juusolta! En vaadi mitään maksua omista omavaltaisuuksistani! hän sanoo.

Kukkaistyttö, Sami ja Armi siirtävät kuusipolon yhteistuumin huoneen puolelle. Siellä se hilataan pystyyn kuusenjalkaan. Yksinäisenä nurkkaoliona se näyttää risuoksineen niin säälittävältä, että päätämme koristella sen saman tien, vaikka on vasta aatonaatto. Kukkaistyttö hakee kaapista koristelaatikon. Sami nappaa pinkin kimallenauhan, kietoo sen oman kaulansa ympärille ja keikistelee ympäriinsä kuin catwalkilla.

Ovikello soi. En enää odota ketään vierasta, joten se on yllättävää. Viiletän taas eteiseen.
- Ehkä se on joulupukki! Sami huutaa dramaattisesti.
Kukkaistyttö avaa oven. Sen takana seisoo Ossi Valtonen. Yhtäkkiä asuntoni seinien sisäpuolella on sekä yksi odottamaton asia että yksi odottamaton henkilö; rankakuusi ja minun entinen esimieheni.
- Moi Vappu. Päätin tulla tuomaan ihan henkilökohtaisesti pienen joulutervehdyksen, kun kuitenkin kuluneena vuonna töitä yhdessä painettiin, hän sanoo, heilauttaa kädessään olevaa juhlakonvehtirasiaa ilmassa ja iskee silmää. Töiden painaminen on lehtialaan liittyvä puujalkavitsi ja ilahdutan häntä näyttämällä siltä, että se edelleen naurattaisi minua isommastikin.
- Käy toki peremmälle, hymyilen.

Ossi Valtonen tallustelee huoneeseen ja pysähtyy niille sijoilleen. En ole varma, säikähtikö hän enemmän alastonta rankakuustani vaiko Samia, joka on riisuuntunut bokserisilleen ja vetänyt ylleen kuuselle tarkoitetut koristeet.
- Jaahas, Ossi tokaisee.
Avaamme konvehtirasian. Annan entisen pomoni syödä vapaasti kaikki zapalionet, sillä hän tuntuu pitävän niistä toisin kuin minä. Siirrämme kuusenkoristeet Samin päältä kuusenoksien päälle ja Sami pukeutuu. Armi laulaa Jouluyö juhlayön. Tunnelma on oikeastaan hyvin jouluinen.

Rankakuuseen ehtii jopa tottua aattoaamuun mennessä. Sen, mikä siltä puuttuu tavallisiin havukuusiin verrattuna, se korvaa monin verroin aivan erityisellä säihkeellä.
                                                                                                                                                                                                                                                                                                

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti