tiistai 30. joulukuuta 2014

Kuinka minusta tuli onnitteluimmuuni

Alkuun se oli tosi coolia. Facebookin koko toiminta-ajatus tiivistyi siihen, että kirjoitellaan viestejä kaverilistalla olevien henkilöiden seinille. Sallittu tilapäivityksen pituuskin oli rajattu merkeissä. Vaihtelevaisempaa hauskaa sai aikaan lähettelemällä kavereiden seinille erilaisia lahjoja. Käytännössä ne olivat erilaisia kuvia tai hupaisia tekstejä, joissa ilmoitettiin tietyntyyppisen lahjan saamisesta. Minäkin sain kaikenlaista lahjusta Nalle Puh - hahmoista orgasmeihin.

Nykyään se ei enää ole coolia. Kun Facebook-ystävällä on murhe statuksessa, kommentteihin ilmestyy metreittäin mutrunaamoja ja jaxusydämiä. Havaitessaan olevansa se 53. mutrunaamakommentoija, alkaa miettiä, tuntuuko annettu myötätunnon osoitus enää vilpittömältä myötätunnon osoitukselta. Samaisesta syystä olen myös luopunut Facebook-synttärionnittelujen kirjoittamisesta lähes kokonaan.

Isoveli Facebook on kyllä huomannut onnittelulaiskuuteni. Se muistaa muistuttaa aina silloin tällöin oikein punaisena loistavan ilmoituksen kanssa, että tänään on Facebook-kaverini syntymäpäivä. Alan olemaan niille immuuni. Tavallisesti synttärisankarin seinällä on satoja kirjoituksia, joissa lukee kirjaimellisesti Onnea! . Se on yleensä tismalleen sama viesti, jonka voisin olettaa kirjoittavani itsekin. Hymynaamaa, sydämiä tai hullunkurisia sanaleikkejähän ei voi laittaa, jos ei ole ollut vastaanottajan kanssa henkilökohtaisesti tekemisissä vuosikausiin. Muutoin vastaanottaja alkaa ajatella, että miksi ihmeessä tuokin käytännössä ventovieras ihminen lähettelee hänelle hymiöitä. Luultavasti ihmeteltävää on jo siinä, miksi tuo käytännössä ventovieras ihminen ylipäätään juuri nyt päätti lähettää syntymäpäiväonnittelun. Voiko näissä lähtökohdissa oikeasti järkeillä, että onnittelun kirjoittaminen on kohteliasta huomioimista onnittelematta jättämisen sijaan?

Tämän tekstin tarkoituksena on kertoa kaikille Facebook-kavereilleni, ettei tekemättä jäänyt onnittelu tai mutrunaamaharmittelu merkitse sitä, että toivoisin heidän oikeasti sairastuvan ruttoon tai tukehtuvan synttärishamppajaan. Kun onnittelen ja osoitan tunteitani, haluan, että se näyttää vilpittömältä. Se on enemmän kuin teksti seinällä.Ymmärrän toki, että on kivaa, kun ihmiset onnittelevat Facebookissa. Onnittelujen määrästä voi ikäänkuin laskeskella omaa suosioprosenttiaan. Minäkin laskin koko viime syntymäpäiväni. Se oli kuin olikin korkeampi kuin normaaliprosenttini, jos ei ota huomioon virhemarginaalia.

1 kommentti :

  1. Minäkään en normaalisti onnittele FB:n välityksellä – jos, niin sitten FB-chatissa keskustellessa. Minua toki monasti harmittaa, että en ole ihmisten kanssa niin paljon yhteyksissä, että soittelisin ja onnittelisin – saati käväisisin luona. En kuitenkaan tee sitä FB-seinällä, koska se yleensä tuntuu lähinnä siltä, että pakenisin jotain, jota kuvailisin ehkä "oikeaksi onnittelemiseksi ja läsnä olemiseksi." (Vähän sama kuin ne klisheiset kiireiset vanhemmat, jotka antavat lapsilleen rahaa läsnäolonsa sijasta.) Tämä lienee tietenkin vain omaa sisäistä mielenmaailmaani, eikä vastaanottaja usein koe asiaa lainkaan niin, mutta niinpä sitten on myös tämä vain omaa FB-rooliani.

    VastaaPoista