keskiviikko 31. joulukuuta 2014

31. joulukuuta

Tämä postaussarja on tulossa päätökseensä samoin kuin koko vuosi 2014. Nyt kun asiaa tuumiskelen, minusta tuntuu siltä, että noiden kahden kuukauden aikana tuli hyvinkin käytyä läpi ihmiselämän koko kirjo. Kun sen kertoo kutosella, saakin menneen vuoteni.

Mitäs sitten ensi vuonna? Sitä selvittääkseni valelin avustajan kanssa muutamia tinoja. Koska oikea tina on myrkyllistä, käytimme steariinia ja sokeria.


Muotouttamisprosessia varten haimme ensin pihalta sangollisen lunta. Sulaa steariinia sai parhaiten aikaiseksi polttamalla hetken tuikkua, ja nesteen voi kaataa suoraan tuikusta lumisankoon. Sokerin kanssa olikin jo pulmallisempaa. Yritimme aluksi sulattaa sokeria myös tuikun avulla pitämällä sitä ruokalusikassa tuikun päällä. Mieleen tuli vääjäämättä Kurt Cobain. Sokeri ei sulanut millään. Tästä päättelin, että sokerin ja kokaiinin sulamisprosessien täytyy olla erilaiset ja pohdiskelin huumausaineiden käyttäjien arkea avustajan kanssa. Sitten kokeilimme mikrosulatusta. Sekään ei toiminut. Vasta perinteinen hella tuotti toivotun lumisankoon kaadettavan sokerisulan. 

Sokeri"tina" on kellertävää. Se asettui selkeästi perhoskoiran ja käärmeen muotoihin. Jotain luikeroita esiintyy myös valkeassa steariinissa. Löytyy raharöpelöä, ukkelia valtikan kanssa, yksi laulajaukkeli ja ihmisrykelmä, jonka päällä erottuu kala. Ennustan tästä, että käyn eläintarhassa, kohtaan ihmisjoukon ja syön kalaa kuunnellen lauluja.

Toivottavasti tykkäsitte tästä postaussarjasta ja saitte osoituksen siitä, että ainakin meikäläisen elämä on nelipyöräisestä elinkumppanista huolimatta aktiivista, hauskaa ja  joskus jopa riehakasta. Ensi vuonna jatketaan uusin metkuin! Hyvää Uutta Vuotta!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti