torstai 30. lokakuuta 2014

Mitattu rakkaus

Seurakuntavaalit lähestyvät. Tasa-arvoisesta avioliittolaista ollaan jälleen äänestämässä. Homoihin liittyvä keskustelu lienee jo saavuttanut kaikki kliimaksinsa ja antikliimaksinsa, joten siksipä tällä erää voikin suoraan siirtyä käsittelemään teemaa, joka tyypillisesti sivuaa samaa sukupuolta olevan ihmisen suhteesta käytävää keskustelua. Lukumääräneutraalit ihmissuhteet eli polyamoria nostattaa tunteita siinä missä muutkin suhteet, joissa ei ole osapuolina ruumillisesti ja/tai henkisesti "terve" mies ja nainen.  Tyypillisesti se nousee esiin vertailukohteena homoja vastustavissa argumenteissa. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa kannanotto "Jos homosuhteet hyväksytään, kohta hyväksytään lukumääräneutraalit suhteet, pedofilia ja sodomakin."

Rakastunut ihminen ajattelee usein, ettei koko universumi kanna päällään yhtä ihanaa ihmisolentoa, eikä yhteinen elokaan niin ollen olisi yhtä ihanaa kenenkään muun kanssa koko universumissa. Luultavasti sama ajatus on ollut myös alkusysäys avioliiton kaltaisen instituution perustamiselle. Samaa sukupuolta olevien liittojen vastustajat vetoavat siihen, että avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Näkemyksen taustalla voi vaikuttaa esimerkiksi uskonnollinen vakaumus, mutta myös tuntemus siitä, että kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen keskinäistä suhdetta ei voi mieltää oikeaksi rakkaudeksi. Toisin sanoen rakkauden määritelmä menisi homojen ansiosta ihan uusiksi. Käsitys ainutlaatuisesta rakkaudesta heittäisi täyttä häränpyllyä suhteessa, jonka osapuolina on yksi nainen ja hänen aviomiehensä ja kaksi poikaystäväänsä. Joitain homovastustajia tuntuu pelottavan myös ajatus siitä, että ilmapiirin muuttuessa sallivammaksi oma kumppani lähtisi laajemmasta tarjonnasta riemastuneena hyppimään jonkun samaa sukupuolta olevan kelkkaan. Yksiavioista saattaa pelottaa, että kumppani voisi jäädä kiinni syrjähypystä ja todeta kaiken tapahtuneen vain siksi, että "hän nyt sattuu olemaan hieman polyamorinen".

Polyamorian kannattajat puolustavat elämäntyyliään monesti sillä, että mustasukkaisuus on opittu tunne. Lukumääräneutraalin suhteen hyviksi puoliksi kuulee usein mainittavan sen, että isommassa joukossa on aina joku, joka jaksaa antaa tukea, läheisyyttä ja seksiä. Luonnollista samaistumiskohdetta hakevat löytävät myös eläinmaailmasta lukuisia moniavioisia lajeja siinä missä monen lajin keskuudessa esiintyy heteroseksuaalisen käyttäytymisen ohella homoseksuaalistakin käyttäytymistä. Osa seksuaalisuuteen ja sukupuolirooleihin liittyviksi mielletyistä käyttäymismalleista ovatkin opittuja kulttuurin tuotteita. Ne voivat muuttua avoimen keskustelun myötä. Enää ei esimerkiksi se, että Ville Virtanen loikkaa Vino Show-estraadille saapuessaan samaa sukupuolta olevan juontajakollegansa syliin ja muiskauttaa tälle pusun, herätä kollektiivisia, kauhistuksensekaisia epäilyjä siitä, oliko hänen avioliittonsa Eija Vilppaan kanssa sittenkin pelkkä kulissi. Miehet eivät ole perinteisten sosiaalisten normien mukaisesti saaneet edes esittää tunteidensa esittämistä. Naisille sitävastoin on ollut paljon pidempään sallittua halata ja pussailla toisiaan ilman mielikuvia seksuaalisista viritteistä. Ääriesimerkkinä seksuaalisen käyttäytymisen kulttuurisidonnaisista tulkinnoista voidaan mainita homouden kriminalisoinut maa, jossa mies voi tulla vangituksi juotuaan kermalikööriä, naiselliseksi miellettyä juomaa.

Olennaista on ymmärtää, ettei käyttäytyminen ole seksuaalista ennen kuin se todella on seksuaalista. Johtopäätöksiä ei siis koskaan voi vetää siitä, että jokin tietty käyttäytyminen merkitsee suoraan seksuaalisia toimintoja. Toisaalta asioiden luonnollisuuden puolustaminen eläinten käyttäytymiseen nojaten ei ole yhtäpitävä, vaikka antaakin tiettyjä ääriviivoja. Tuskin kukaan meistä esimerkiksi tervehtii vastaantulijoita nuuhkimalla näiden takapuolia, tai ruokkii lapsensa kertaalleen syödyllä, suuhunsa nostattamallaan nestemäisellä ravinnolla. Ihminen on eri olento kuin yksikään eläin. (Tästä näkökulmasta katsottuna "eläimetkään eivät ole homoja" - argumentti vesittyy yhtäläisesti.) Pedofiliasta ja sodomasta homous ja polyamoria eroavat selkeästi. Jälkimmäisinä mainituissa on kysymys kaikkien osapuolien yhteisesti hyväksymästä ja ymmärtämästä toiminnasta. Siksi niitä ei voi millään tavoin rinnastaa lapsiin ja eläimiin sekaantumiseen. Ymmärrykseen ja hyväksyntään liittyen polyamorisiin suhteisiin eivät kuulu myöskään syrjähypyt. Periaate on, että suhteen jokainen osapuoli tietää elävänsä osana polyamorista suhdetta ja sallii sen.

Yksiavioisena heterona voi olla vaikea käsittää, mitä polyamorinen rakkaus on ja miltä se tuntuu. Nautintokeskeinen, aina uudet virikkeet salliva elämäntapa vaikuttaa helposti kepeän vastuuntunnottomalta ja turmiolliselta. Oma kysymyksensä on lukumääräneutraalien suhteiden laillistaminen ja lain takaama asema. Esimerkiksi Utahin mormoonipiireissä useamman vaimon hankkiminen on miehelle laillista, joten sinänsä mistään uudesta asiasta ei ole kysymys. Varmaa on silti se, ettei polyamorinen rakkaus tai liitto olisi sama asia kuin homoilla tai heteroilla, joilla rakkaus ja liittojen solminen pohjautuvat sitoutumiseen. Myös se, millainen laillinen asema voidaan useammalle puolisolle käytännössä järjestää, vaatisi pohdintoja. Pelkkä useamman ihmisen välinen seksisuhde ei välttämättä olisi riittävä peruste virallisille oikeuksille. Ongelma on, että rakkautta on mahdoton mitata.

Toinen olennainen seikka on ymmärtää, etteivät ihmisen seksuaaliset mieltymykset muutu sen mukaan, mitä ympäristö pitää sallittuna. Yleensä kyse on halujen olemassaolosta ja niiden tukahduttamisesta. Niin kauan, kuin on ollut ihmisiä, on myös ollut homoseksuaaleja ja polyamorisia ihmisiä.  Ympäristössä vallitsevat asenteet ja seksuaalisuuskäsitykset ovat asettaneet vaatimuksia oman suuntautumisen piilottamiselle tai häivyttämiselle. Myös heteroilla on omat mieltymyksensä. Vaikka ilmapiiri muuttuisikin sallivammaksi, heterosta ei tule homoa eikä homosta heteroa, ellei mukana ole tietynlaista kiinnostusta toisenlaista elämäntapaa kohtaan. Joskus kiinnostus voi olla pelkästään kokeiluluontoista, mutta silloinkin se on olemassa. Tismalleen sama asia pätee myös polyamoriaan.
Erilaisten ihmissuhteiden olemassaolo ei koskaan vähennä muiden ihmissuhteiden arvoa. Homosuhteiden, niinkuin myös polyamoristen suhteidenkin vastustaminen sillä perusteella, että oman, heteroparisuhteen merkitys muuttuisi, on naurettavaa. Se, mitä muut ihmiset tekevät tai ovat tekemättä, ei voi koskaan vaikuttaa asioihin, jotka ovat pelkästään ihmissuhteessa mukana olevien keskinäisiä asioita. Vielä vähemmän ihmissuhdekumppanin sukupuoli tai kumppanien lukumäärä saa vaikuttaa ihmisoikeuksiin. Kaikilla on oikeus elää parhaaksi katsomallaan tavalla sillä reunaehdolla, ettei henkisesti tai fyysisesti satuta muita tai itseään. Joskus se saattaa merkitä uudenlaisen termin keksimistä rakkaudelle ja avioliitolle. 


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti