sunnuntai 31. elokuuta 2014

Tinderin ja parin muunkin palvelun parhaat

Minulta kysytään joskus, eikö Internetiksikin kutsutusta, koko maapallon kattavasta tietoverkosta ole hyvin saumaa löytää samanhenkistä seuraa liikuntarajoitteisenakin. Ehkä seuraavat elävän elämän esimerkit antavat vastauksen kysymykseen.

Vastapuoli ei vielä tiedä liikuntarajoitteisuudesta mitään:

Miksi sä kirjoitit mulle? (Mies, joka kirjoittaa profiilissaan olevansa sosiaalinen ja aina valmis tutustumaan uusiin ihmisiin)

Ei voi ymmärtää, mitä liikkuu tuollaisen ihmisen päässä!  (Mies, joka oli lähdössä maailmanympärysmatkalle enkä halunnut tavata heti, koska emme ehtisi tutustua kunnolla. Hei, jos haluan mennä muuten vain pelaamaan lautapelejä jonkun kanssa, se ei ainakaan minun kielessäni ole hengailua kaveripohjalta. Kaveripohjakin vaatii tutustumista. Baarihengailuun riittää se, että menee baariin ja kysäisee jotakuta paikallaolijaa liittymään peliin.

Mikset vaan sano suoraan, että sulla on jotain ongelmia sen sijaan, että kirjoitat rivikaupalla ympäripyöreää sontaa? (Mies, jolta profiilitekstini sarkastinen ote meni nähtävästi viheltäen ohi)

Ei kyllä paljon vaikuta siltä, että toinen haluaa tutustua, jos saa vastauksen, johon on panostettu tasan viisi minuuttia! (Mies, joka nähtävästi odotti minun käyttävän kokonaisen illan hänelle kirjoittamiseen)

Jos sanot olevasi sosiaalinen, niin luulisi sinun kirjoittavan enemmän kuin lauseen! (Samaa sarjaa edellisen miehen kanssa, joskin odotukset painottuvat siihen, että kirjallisten taitojen pitäisi saumattomasti kompata ihmissuhdetaitojen kanssa. En jaa tätä näkemystä)

Kiinnostaako silti leffa? (Miehen vastaus siihen, että olen etsimässä elämänkumppania)

Sori, piti kirjoittaa oikein, mutta olin humalassa (Miehen vastaus erittäin sekavaa viestiä koskeviin kysymyksiin)

Mikä piirre ihmisessä on sellainen, josta yli et vain pääse? (Mies, joka profiilitekstinsä mukaan arvostaa eniten avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta) 

Ehkä tästä pääsee jotenkin jyvälle aloitusvaiheen mahdollisista hankaluuksista. Sitä, miten pyörätuolista kertominen monesti sujuu, havainnollistan pienellä videolla:

video


Lopuksi haluan kirjoittaa sanasen niille miehille, jotka pyörätuolistani ovat kuulleet ja/tai yhteydenpidon syystä tai toisesta lopettaneet:

Tieto liikuntarajoitteisuudesta ja pyörätuolista tulee teille järkytyksenä. Te voitte kokea olonne petetyiksi ja tuntea, että olen valehdellut teille. Mutta vastatkaa käsi sydämellä, voisitteko itse toimia minun sijaissani toisin? Haluaisitteko tosiaan mainita pyörätuolista heti kättelyssä ja tietää, että jokainen, joka teille vastaa, saattaa ainoastaan olla utelias liikuntarajoitteisuuden suhteen tai jahdata eksoottista seksiä? Olisitteko valmiita vastaanottamaan kasoittain asiatonta postia ja blokkauksia? Vai haluaisitteko mieluummin löytää ihmisen, joka hyväksyy pyörätuolin tutustuttuaan teihin ensin ihmisenä?

Kyllä, käytän pyörätuolia. En siis ole se ihminen, jonka kanssa voitte patikoida läpitunkevassa ryteiköissä tai kantaa rinkkojanne. Mutta se ihminen, jonka ominaisuuksia te kuvailette ensiprioriteeteiksenne, se ihminen, joka todella välittää teistä omana itsenänne, se minä voin olla.

Kun kerron teille käyttäväni pyörätuolia, en ole kertonut teille vielä yhtään mitään siitä, mitä minun kanssani ei voi tehdä. Silti te luulette tietävänne sen. Teillä ei useimmiten ole mitään kokemusta pyörätuolin kanssa elämisestä, ette ole koskaan tavanneet minua, mutta esitätte listan liikunnallisia aktiiviteetteja, joita joskus tulevaisuudessa ehkä harrastatte, ja toteatte, etten tarvittaessa taipuisi niihin. Vain minä voin olla oman arkeni, apuvälineitteni ja kyvykkyyteni asiantuntija. Te sanotte, että olitte luoneet minusta aivan toisen mielikuvan ja ihastuneet siihen minun itseni sijaista. Miten ihmeessä voitte silloin sanoa minun erehdyttäneen teitä, jos itse olette unelmoineet päänne sisäisestä mielikuvitusolennosta?

Tähän väliin mahtuu vielä lukemattomia nettisuhteita, jotka ovat päättyneet kuin seinään ilman, että olen saanut siihen minkäänlaista syytä. Ehkä osan syynä on ollut liikuntarajoitteisuuteni paljastuminen. Ehkä joku teistä tajuaa asian luettuaan tämän postauksen. Jokainen ilman järkevää syytä tapahtunut yhteydenpidon lopettaminen on satuttanut.   Internetissä ei voi seurustella. Siellä voi korkeintaan herättää toisen kiinnostuksen ja aloittaa tutustumisen sitä kautta. Kukaan, varsinkaan minä, ei ole pakottamassa seurustelusuhteeseen. Joskus saattaa tuntua siltä, että keskustelukumppani on pelkkiä bittejä, eikä reaalielämän sosiaalisilla normeilla ole väliä. Me olemme kuitenkin eläviä ja tuntevia ihmisiä. Se, että yhteydenpito lopetetaan liikuntarajoitteisuuden takia, satuttaa. Se, että minulle kommentoidaan liikuntarajoitteisuutta miten tahansa, satuttaa. Kun yhteydenpito yhtäkkiä katkeaa ilman syytä, siinä ei satuta ihmisen menettäminen,  vaan menetetty mahdollisuus tutustua ihmiseen, johon olisi halunnut tutustua.

Kokemukseni nettideitissä ovat opettaneet, ettei itselleni ole tärkeintä löydänkö jostakusta poikaystävän tai elämäni rakkauden.  Se, mitä olen noissa palveluissa rekisteröityneenä ollessani olen eniten kaivannut, on ollut löytää rehellinen ihminen. Hän on sellainen, joka kertoo ehkä omista asioistaan tietyssä prioriteettijärjestyksessä, mutta tekee sen. Samalla hän vie asiat loppuun asti ja kunnioittaa muita. Häntä en ole löytänyt. Te sanotte ehkä, että maailmassa asiat ovat epäreilusti. Mutta samaan hengenvetoon te sanotte haluavanne löytää pyytetöntä rakkautta.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti