perjantai 8. elokuuta 2014

Sanatonta viestintää virtuaalissa

Facebook on saanut aikaan sen, että voimme olla milloin tahansa virtuaalisesti yhteydessä niihin ihmisiin, jotka ovat kaukana. Facebook on saanut aikaan myös sen, että voimme olla virtuaalisesti yhteydessä niihin ihmisiin, jotka ovat viereisessä huoneissa. Yhtäkaikki virtuaalisesta viestinnästä on tullut yksi kommukoinnin muoto. Oleellista olisi, että viestinsä saisi vielä perille muutoinkin kuin plopsauttamalla punapohjaisen ykkösen puhekuplakuvakkeen päälle.

Tiedättehän ne tilanteet, jossa sanat eivät riitä? Ne ovat väistämättämiä etenkin läheisten ihmisten välisessä keskustelussa. Reaaliaikaisesti sanojen riittämättömyys korvataan ilmein ja elein. Jos esimerkiksi parhaalla ystävällä on miehiin liittyvä perustuska, voi tuskaa yleensä lievittää lempeällä hymyllä ja lohduttavalla halauksella. (Itseasiassa ne ovat usein ainoat mahdolliset ratkaisut, sillä vain idiootti lähtee neuvomaan tilanteissa, joissa itse on ulkopuolinen eikä neuvoa ole edes kysytty) Ne eivät ehkä sinänsä auta käsillä olevaan murheeseen, mutta ne osoittavat halauksen antajan välittävän. Mitä virtuaalissa on tarjolla vastaaviin tarkoituksiin?

Virtuaalisen viestinnän suurin kompastuskivi on äänenpainojen ja muiden eleiden puute. Puutetta kompensoimaan on keksitty hymiöt, mutta paljonko informaatiota käyttäjänsä tunnetiloista nuo pienet kuvakkeet oikeasti voivat antaa? Ajatellaan esimerkiksi vaikkapa tilannetta, jossa viestin lähettäjä kertoo repeävänsä onnesta jonkin asian vuoksi. Viestin vastaanottaja vastaa iloisella hymiöllä. Voiko viestin lähettäjä olla aidosti ilahtunut siitä, että keskustelukumppani reagoi pulppuavaan onneen näpyttelemällä peräti kaksi merkkiä peräkkäin?

Sarkasmista on melkein turha edes aloittaa kirjoittaa. Kyseisen huumorin alalajin aktiivisena harrastajana olen tullut huomaamaan, miten vaikea sitä on joskus välittää pelkän tekstin välityksellä. Sarkasmin purevuus perustuu pitkälti siihen, että elämän pikku älyttömyyksiä lauotaan absurdisti täysin pokerilla naamalla. Kaikenlaiset suupielet ylöspäin esiintyvät pikku hymiöt pilaavat tämän efektin. Vaikka meillä on klassinen kielihymiö (:P) usein käytössä sarkastisiin tarkoituksiin, käyttävät sitä jotkut silti myös etomisen ilmauksena.

Siinä se oikeastaan tuli jo sanottua. Hymiöidenkin tulkintaa säätelee se, mihin tarkoituksiin hymiön käyttäjä erikoismerkkisarjansa tarkoittaa, ja viestin sanoman perillemeno riippuu siitä, että viestinnän kumpikin osapuoli ymmärtää ennakolta toistensa tarkoitusperät. En kuitenkaan ole lähtenyt kirjoittamaan tätä postausta miettimättä omaa ratkaisuani sanattoman virtuaaliviestinnän ongelmaan. Me tarvitsemme uuden hymiön niihin tilanteisiin, joihin ei ole sanoja ja esimerkiksi yksinkertainen <3-sydänhymiö saattaisi vaikuttaa piittaamattomalta hutaisulta. Se hymiö pitäisi koodata niin, että sen kirjoittamiseksi täytyy painaa 17 eri näppäintä.

Sarkasmille me emme saa toimivaa hymiötä. Väärinkäsityksistä johtuvien kärhämien välttämiseksi olisikin tärkeää, että toiselta muistaisi joskus ennen tulistumistaan kysäistä, mistä oikeastaan on kyse. Sen toisen olisi tärkeää nöyrtyä selittämään sanomaansa. Turha anteeksipyyntö on parempi kuin tarpeellinen tekemättä jätetty, ja maailma pelastuu.
 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti