keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Paha siemen

Kirjoittuani jokin aika sitten omista nuoruuskokemuksistani olo tuntui raskaalta. Itselleni on tärkeää käsitellä julkisesti sitäkin aihetta, mutta olin helpottunut ajatellessani, ettei minun tarvitsisi palata aihepiiriin vähään aikaan. Yllättäen löysin itseni viettämästä jo seuraavaa lauantai-iltaa lukien Isla Vista -surmista, miesaktivisteista ja netissä teinityttöjä ahdistelevista täysi-ikäisistä miehistä. En päässyt menneisyyttä karkuun.

Miesaktivismin perusteeseihin kuuluu, että miehellä on oikeus seksiin naisen kanssa. Miesaktivisti ajattelee usein, että jokainen nainen unelmoi ulkomaalaisesta alfauroksesta, joka nostaa rautaa ja nyrkkiä. "Miksi naiset aina rakastuvat miehiin mustiin? Me halutaan olla neekereitä" lauloi Kake Singers vuonna 1979. Seitsemän ihmistä tappanut ja kolmeatoista haavoittanut Isla Vistan ampuja raivosi, että tytöt ottavat mieluummin tummaihoisen poikaystävän, vaikka tarjolla olisi ollut hänen kaltaisensa "puoliksi valkoinen" upea valioyksilö. Manifestissaan hän julisti vihaavansa naisia, koska ei saa seksiä. Ylen MOT-dokumentissa "Saalistajat verkossa" joukko toimittajia perusti netin yhteisöpalveluun kaksi valeprofiilia, joissa he esiintyivät 14-vuotiana tyttöinä. Profiiliin liitettävät kuvat rakennettiin kuvankäsittelyohjelmiston avulla ja ne pidettiin tarkoituksellisen viattomina. Kuukauden kestävän kokeilun aikana profiilit saivat yli 120 seksiä ehdottavaa viestiä täysi-ikäisiltä miehiltä. 

Omaa napaani tämä kaikki koskettaa siten, että minäkin hilluin nuorempana ahkerasti netissä. Eräässä lukemassani blogikirjoituksessa asia ilmaistiin nasevasti toteamalla, etteivät teinitytöt hae netistä miesten seuraa kuullakseen olevansa "pantavia" tai saadakseen seksiä, vaan saadakseen hyväksyntää ja rakkautta. Minulla oli tismalleen sama tausta-ajatus. Erona nykypäivän nettikulttuuriin tosin oli, ettei silloin vielä ollut käytössä palveluita, jonne olisi voinut ladata valokuvia itsestään anteliaaseen toppiin pukeutuneena. Kohtaamiset tapahtuivat yleensä silloisen radiokanava Kiss FM:n chatissa kirjoittelemalla. Jos halusi yksityisempää viestittelyä, piti vaihtaa sähköpostiosoitteita. Sähköpostiin oli liitettävä myös paperivalokuvista skannatut digiversiot, jos omat kasvonsa halusi näyttää vastapuolelle. Teknologia on kehittynyt noista päivistä aimo harppauksen, mutta nettimiehet eivät. Seksiä ehdotettiin aivan samaan tapaan suorasukaisesti jo chattailyvaiheessa. Chathuoneesta oli helppo kirjautua aina ulos, jos oma ruutu alkoi täyttyä härskillä tekstillä. Pahemmin kävi, jos vastapuolta erehtyi siinä vaiheessa luulemaan mukavaksi, naisia kunnioittavaksi kansalaiseksi, ja törkyä alkoi myöhemmin sadella omaan kännykkään. Minä sain todellisen ensikosketukseni miesaktivismiin, kun päätin ryhtyä etsimään miesseuraa vertaistukiryhmästä ja minua siihen innosta puhkuen lähipiiristäni kannustettiin.

En väitä, että liikuntarajoitteisuus tekisi yhdestäkään miehestä miesaktivistia. Kaikki kohtaamani liikuntarajoitteiset miehet eivät ole lähelläkään sellaista. Oma kokemukseni kertoo silti siitä, että myös liikuntarajoitteisuutta saatetaan käyttää miesaktivismin perusteena. Sain liikuntarajoitteisilta miehiltä seksuaalisia viestejä ja ilmaisin, ettei minua kiinnosta. Vastaukseksi sain muun muassa että "Se on luonnollista!", "Hiiriäkin himottaa" ja "Liikuntarajoitteisillakin on oikeus seksiin". Eräs mies kieltäytyi jopa tutustumasta minuun paremmin, ellei saisi lupaa kysellä, miten minun kanssani voi harrastaa seksiä (vai voiko mitenkään tyydyttävällä tavalla). Ainuttakaan anteeksipyyntöä rajojen ylittämisestä en saanut.

Jokin saa miehet joissain tapauksissa ajattelemaan, että nainen on aivoton kerberos kieltäyessään seksistä, jota luonnonjärjestyksen mukaan pitää haluta ja harrastaa. Jos muistelen kouluaikaisia seksivalistuspuheita, muistan kirkkaasti tytöille suunnatut varoitukset siitä, miten maailmassa riittää "sellaisia" miehiä eikä mihinkään ole pakko suostua. Mitä sanottiin pojille? Varoitettiinko heitä tulemasta "sellaisiksi" miehiksi sanomalla, että se on väärin? Missä kohtaa viattomiin pieniin poikiin oikeastaan kylvetään miesaktivismiajattelun ensimmäinen siemen?

Yhdeksi liikuntarajoitteisuusargumenteilla perustellun miesaktivismin syyksi on esitetty sitä, että liikuntarajoitteisuus heikentää usein miehen kykyä itsetyydytykseen, mikä taas tekee miehen usein turhautuneeksi ja aggressiiviseksi. Samaten liikuntarajoitteista johtuvat vähäiset naiskontaktit taas saavat aikaan sen, etteivät kaikkien liikuntarajoitteisten miesten sosiaaliset taidotkaan ole aivan toivotulla tasolla. Se on käytännössä sama kuin vaatisi samoin perustein yhdyntöjä sosiaalisesti syrjäytyneille. Tarve toisen ihmisen hyväksyntään ja läheisyyteen pysyy, vaikka itse pystyisikin tuottamaan itselleen miten tajunnanräjäyttävää mielihyvää hyvänsä. Tässä onkin haaste liikuntarajoitteisten seksuaalioikeuksista puhuville. Pitää korostaa sitä, että liikuntarajoitteisten oikeus seksiin ja seksuaalisuuteen merkitsee sitä, että ulkopuolisilla ihmisillä ei ole oikeutta estää tai haitata seksuaalisuuden toteutumista, ei sitä, että ulkopuolisten täytyy ryhtyä toteuttamaan liikuntarajoitteisten seksuaalisuutta. Se sama puhe koskee täysin liikuntaesteettömiäkin.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti