torstai 14. maaliskuuta 2013

Lapset laulaa

En tykkää ajatuksesta, että Antti Tuiskusta on tullut aikuinen. Eikun siis korjaan, että maailma muuttuu enkä aina pidä siitä ajatuksesta.

Minun nuoruudessani lapset lauloivat sellaisissa ohjelmissa kuin Tenavatähti tai Karuselli. Nykyään lapset tulkitsevat ajan hermolla olevia hittejä ohjelmassa nimeltä KidSing.. Kun Tenavatähteä isännöivä, lupsakkaan isällinen Seppo Hovi jututti ohjelmaan osallistuvia lapsia hetken ennen laulusuoritusta kysyen esimerkiksi, mitä kukin tapasi vapaa-aikanaan harrastaa, vastailivat lapset yleensä vienolla äänellä parin lauseen mittaisen virkkeen. Sitten he menivät lavalle ja vetivät sydämeen osuvasti jonkin iki-ihanan iskelmän tai hauskan lastenlaulun. KidSingissä televisiokamerat viedään lasten kotiin. Jo ennen kuin kilpailuun osallistuva on ehtinyt laulaa nuottiakaan, katsojat ovat nähneet hänet aidosti mieliharrastuksensa parissa ja kuulleet tarinan hänen urasuunnitelmistaan ja rankoista elämänkokemuksistaan. Sen jälkeen he esittävät Adelea tai Bruno Marsia. Tenavatähdessä yleisö äänesti kilpailun voittajan kaikista kilpailijoista. KidSingissä päätetään toistuvissa karsinnoissa, kuka putoaa ja kuka jatkaa kilpailua. Tenavatähdistä ei tullut hypetettyjä levylaulajia. Jotain markettikeikkaa saattoi jollakin olla ja jollakin jokin yksittäinen levy. Pääasiassa riitti, että Leif Lingren tulkitsi Liljankukkaa niin, että mummot itkivät. KidSingissä tavoitellaan levytyssopimusta ja yhteiskeikkoja kilpailun tuomarina toimivan Antti Tuiskun kanssa.

 Antti Tuiskulla on koulukiusaamistausta, ja se on kannustanut häntä lähtemään ohjelmaan, jossa voi auttaa lapsia ja nuoria voittamaan pelkonsa ja paljastamaan kyntensä. KidSing voi tuoda osallistujilleen roppakaupalla hyvää, mutta täysin ei voi välttyä ajatukselta, onko ohjelman innostajana todella toiminut halu saada myös lapsille oma versio Idolsista, vai rahanhajuinen vainu mahdollisuudesta nostattaa esiin uusia Robineita.

Voiko menestyminen valtakunnallisessa televisiossa esitettävässä laulukilpailussa auttaa tukkimaan koulukiusaajien suita? Ehkä. Jotkut kokevat sen asiaksi, joka nimenomaan voi lisätä koulukiusaamista. Sekin on totta. Asioita ei kuitenkaan voi vältellä ainoastaan sen takia, että niiden vuoksi voi joutua kiusatuksi. Muussa tapauksessa joutuisi sulkeutumaan tynnyriin. Vielä paradoksaalisempaa asiassa on se, että julkisuuden henkilöt mielletään usein sallituiksi kiusankohteiksi. Kenellekään tuskin tulee mieleen huomauttaa satunnaiselle ohikulkijalle Hesen jonossa, että laihduttaminenkin voisi tulla kyseeseen, mutta julkisuuden henkilön kohdalla tilanne on toinen. Me tuuttaamme mielipiteemme liikakiloista iloisesti kaikkien nähtäville keskustelupalstoille ja Facebookiin, ja joskus jopa päin asianomaisen pläsiä. Se on monien mielestä ihan ok, koska julkku on valinnut julkisen ammatin, ja julkiseen ammattiin kuuluu arvostelun kestäminen. Paradoksi tässä on se, voiko tosiaan olla olemassa jokin ihmisryhmä, jonka kohdalla kultainen käytössääntö "Kunnioita muita" on mitätön. Suurin osa julkisuuden henkilöistä tekee oikeaa työtä. Työllä on aina merkitystä, ja usein työ tuottaa myös iloa tekijälleen ja muille ihmisille. Sellainen työ ansaitsee aina arvostusta. Sillä ei pitäisi olla väliä, näkeekö työn kymmenen ihmistä tehtaalla vai miljoona ihmistä tv-vastaanottimien äärestä. Ennen kaikkea julkisuuden henkilötkin ovat ihmisiä.

Pidän Voice of Finland - laulukilpailusta erityisesti sen vuoksi, ettei se vie kameroita kilpailijoiden koteihin. Se on laulukilpailu. Kilpailijan ei odoteta heittävän kehiin koko persoonaansa ja elämäänsä, jotta kiinnostus laulutaitoihin viriäisi. Vähemmälläkin logiikan käytöllä huomaa, että musiikkimaailma menee nykyään useimmiten ahteri edellä pihakuuseen. Ehkä juuri siksi nykyään ei olekaan enää suuria idoleita. Kun laulutaito ja lavakarisma ovat tarpeeksi suuret, kiinnostus artistin persoonaan ja ajatuksiin herää . Kun musiikissa, ajatuksissa ja persoonassa on jotain ihailtavaa, artisti ei ole enää kuulijalleen artisti vaan idoli. Tässä transformaatiossa kuluu yleensä vuosia. Lasten laulukilpailuihin kaipaisin musabisneselkeiden sijaan Tenavatähdestä tuttua viattomuutta. Samaa viattomuutta on Antti Tuiskun tutussa pikkupoikamaisessa karismassakin, joka muuttuu väistämättä, kun lappilaisartistin näkee antamassa ammatillisia ohjeita itseään parikymmentä vuotta nuoremmille laulajille.

Minulla on unelma. Se on muhinut haaveista huolehtivassa aivonosassani jo siitä lähtien, kun olin ala-asteen ensimmäisellä luokalla. Se on vaatinut kypsymistä, vaikka teini-iässä kuvittelinkin olevani totaalisen valmis. Epäröin vielä. Nyt tarvitaan sarja sysäyksiä eteenpäin. Haluan kirjoittaa kirjan.

1 kommentti :

  1. Kidsing viittaa vähän nykyajalle tunnusomaiseen kilpavarusteluun. Tenavatähti-ohjelmassa aikanaan lavalla tuotiin normaaleja lapsia, mutta kidsing-ohjelmassa lavalle tulleet lapset ovat ovat kuin huippuunsa viritettyjä kilpahevosia.

    VastaaPoista