sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Onnen resepti

Takanani on muikea viikonloppu. Ystäväni Helsingistä saapui luokseni, ja yhdessä juhlistimme ystävänpäivää vähän niin kuin parin päivän viiveellä - niin, ja tokihan juhlistuksen aihetta oli myös blogin yksivuotissynttäreissä. Olin leipaissut zembaloitamme silmällä pitäen myös kakun, kuten asiaan kuuluu. Ylistetyn Pätkiskakun ohjeella tehty kakkupohja kätki sisäänsä ohuen ohuen vadelmamarmelaadikerroksen, ja sai päälleen vaaleanpunaisen kermavaahtohunnun, jonka olin koristellut vielä punaisilla sydänmarmelaadikarkeilla. Pätkiskakku with a twist, saa käyttää mut ei oo pakko hei!

Lauleskelimme Singstaria ja söimme hyvin. Valvoimme hävyttömän myöhään ja juttelimme hävyttömästi (huom! =runsaasti) miessukupuolen edustajista. Ystävän kanssa aika liitää kuin siivet saaneena, vaikka ei tekisi juuri mitään. Pitkä rotla asioita, joita olisi ollut kiva tehdä yhdessä, jäi taas kerran tekemättä, kun juna takaisin pääkaupunkiin lähti jo.

 Luulen, että tämän tarinan opetus on juuri siinä. Että kannattaa hengailla sellaisten ihmisten kanssa, jonka kanssa ei tarvitse tehdä mitään erityistä, kuten tandemhyppyjä tai maailmanympärysmatkaa riksalla, jotta aika kuluisi. Ilman tällaisia pieniä hetkiä kävisi elämä liian raskaaksi. Onneksi liikenneyhteydet Helsinkiin pelaavat. Ainakin toisinaan. Sain VR:ltä tällä viikolla sähköpostilla anteeksipyyntöviestin marraskuisesta junamatkastani (kts. postaus Meitä on moneen junaan).

Mää laitan tähä loppuun hei tunnelmaan sopivaa turkkulaist musaa.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti