sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Juonia punomassa

Päähenkilö on nuori nainen, jonka arkipäivän kommellukset ja ihmissuhteet muodostavat sarjan keskeisimmän sisällön. Hän muuttaa uudelle paikkakunnalle ja saa työpaikan tilitoimistosta, jossa työskentelee hänen lisäkseen numeroihin rakastunut vanhapoika ja luonnonmukaisiin elämäntapoihin ja hotjoogaan hurahtanut naisesimies. Päähenkilön merkittävimmät ominaisuudet ovat luja elämänusko, ajoittain kärkäs kieli ja se, että hän liikkuu sähköpyörätuolilla.

Päähenkilöllä on henkilökohtainen avustaja, joka taistelee menneisyyden demoniensa kanssa yrittäen unohtaa ex-miehensä, joka lukee parhaillaan tiilenpäitä. Päähenkilön paras ystävä on miesongelmien kanssa painiskeleva citysinkkunainen, jonka kanssa Facebookin chatissa käytävät terapiaistunnot asettuvat ajoittain tilikirjojen edelle. Päähenkilö itse on salaa pihkassa samassa rapussa olevaan kuntosaliyrittäjään, jolla on valkoinen hymy. Romanttista jännitettä sarjaan lisäävät päähenkilön edesottamukset hänen yrittäessään selvittää, jyllääkö hänen ihastuksensa pääkopassa loppujen lopuksi mitään muuta kuin steroideja.

Sarjan aikana päähenkilö kirjoittaa halpamarketin asiakaspalveluun, koska kassalla patsasteleva, erehdyttävästi Aladdinia muistuttava kassatyöntekijä ei edes tervehdi häntä hänen käydessään ostamassa tarjouskahvia. Hän jonottaa myös invavessaan, josta tulee pääsääntöisesti ulos vammattomia ihmisiä, kuten esimerkiksi meikkaavia pissiksiä, jotka vetäytyvät paniikissa takaisin sisään vessaan ja napsauttavat lukon kiinni. Muilta osin sarja keskittyy tavalliseen suomalaiseen arkeen. Komiikalla on iso rooli, eikä ylenpalttista sentimentaalisuutta nähdä lainkaan.

Tässä blogissa on useampaan otteeseen totettu, että liikuntarajoitteisuus on tabu. Jotain aiheesta kertoo eittämättä sekin, että päivittäissarjavaliomme Salatut elämät on käsitellyt jo miltei kaikki marginaali-ilmiön marginaali-ilmiöt eläviltä hautaamisesta häkkiin sulkemiseen, mutta oikeasti liikuntarajoitteista hahmoa sarjassa ei ole vieläkään nähty. Ymmärrän toki, että fiktiivisen mutta elämänmakuisen synopsiksen tekeminen liikuntarajoitteisesta kertovaan draamasarjaan ei käy käden käänteessä, varsinkaan noin puolessa tunnissa sunnuntaiaamuna.*





*Edellisen kirjoittaja itse työllistä avustajia, jotka kamppailisivat menneisyyden demonien kanssa tai facebookkaile työaikana kenenkään citysinkun kanssa. Tarinat marketin kassasta ja invavessoista sensijaan rakentuvat tietylle todellisuuspohjalle. Kirjoittaja ei myöskään tunne henkilökohtaisesti ainuttakaan kuntosaliyrittäjää.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti