maanantai 8. lokakuuta 2012

Kohtaamisia: Tapasimme netissä

Tapasin teini-iässä netissä pojan, joka kertoi joutuneensa väliaikaisesti pyörätuoliin. Kirjoittelin hänen kanssaan jonkin aikaa, jolloin hän ehti päästä pois pyörätuolista. Hän oli oikein mukava tyyppi. Itseasiassa en muista, mihin yhteydenpitomme lopulta lopahti, tai kumman toimesta. Niin kuitenkin jostain syystä kävi.

Joitain vuosia tuon pojan tapaamisen jälkeen tutustuin chatissä erääseen ikäiseeni tyttöön, jonka kanssa aloimme vaihdella sähköposteja. Myöhemmin hän kertoi olevansa pysyvästi pyörätuolissa synnynnäisen liikuntarajoitteen takia. Ensireaktio oli varmaankin jokin "Aijaa?", mutta minusta tuntui ainoastaan kivalta, että hän luotti minuun niin paljon, että kertoi minulle asiasta.

Luottamus kantoi pitkälle. Pidimme yhteyttä ensin sähköpostien, tekstiviestien ja muitten sähköisten viestimien avulla, ja nykyään olemme ystäviä myös "livenä". Ystävyytemme on kestänyt jo melkein 15 vuotta. Liikuntarajoite ei ole siihen koskaan vaikuttanut. Se ei ole päällimmäisenä mielessä.

On ollut upeaa nähdä, kuinka ystäväni menee vaikka harmaan kiven läpi ja nauttii elämästä täysin siemauksin. Hän on rakas.

Nainen, 30



Onko sinulla oma tarina? Lähetä se sähköpostilla osoitteeseen sit-up@hotmail.com!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti