sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Elämänkumppania etsimässä

Lavatanssit ja heinälatoromantiikka ovat valtavirran mielestä nykyisin auttamattomasti out. Jos haluaa saada itselleen puolison, kannattaa hyödyntää kokonaan muita tapoja. Internet-seuranhausta minullekin on kertynyt jonkinmoisia kokemuksia. Siis tarkemmin ilmaistuna ihmisten kanssa kommunikoimisesta Internetin ihmemaassa. Minulla ei ole suoraansanottuna harmainta aavistusta siitä, miten elämänkumppania ylipäätään voi etsiä.

Jossain vaiheessa elämäänsä ihminen huomaa yksin kotona television ääreen rojahtaessaan, että olisihan se kiva, jos sohvan toisessa päässä ei olisikaan niin tyhjää. Siinä voisi istua vaikkapa toinen ihminen, joka saattaisi kysäistä, miten päivä on sujunut, ja jolle voisi huolettomasti purkautua vaikkapa siitä, miten pönttö imbesilli se alakerran Pena on. Kysymyksessä on ihan luonnollinen halu ja toive. Sen toteuttamiseksi on tarpeellista päästä tapaamaan uusia ihmisiä. Näin ollen sekin on ihan luonnollista, että tässä vaiheessa ihminen tarttuu kaukosäätimeen ja sulkee television. Medioiden ääressä uuteen ihmiseen törmääminen tarkoittaa yleensä ainoastaan sitä, että parasta aikaa pyörivään prime time  -formaattiin on valittu uusi kisailija.

Tehokkain tapa ryssiä mahdollisuutensa löytää elämänkumppani on etsiä sellaista.

Tietenkin on ensiarvoisen tärkeää, että tuleva puoliso olisi sellainen, jonka kanssa tulisi moitteettomasti toimeen ainakin ensimmäisiin kriisivuosiin asti. Siksi suhdetta ei voi solmia kenen tahansa kanssa, vaan tarvitaan jotakin yhteistä. Moni suunnistaa sohvalta nykyään suoraan nettiin. Siellä seuranhausta on tehty lapsellisen helppoa, koska koko homma sujuu ikään kuin rasti ruutuun -periaatteella. Tavallisesti prosessi alkaa kuvien selaamisella. Jaottelu potentiaalisiin kumppaneihin ja nou nou -tapauksiin käy usein seuraavasti."Tuo näyttää mukavalta", "Tuo näyttää liian hönöltä", "Tuolla ei ole kuvaa ollenkaan, joten siihen on turha tuhlata edes ajatusta". Sitten vuorossa on alasvetovalikoista valittujen perustietojen läpikäynti. Tutkinnan alla oleva deittiprofiili joutaa useimmiten mappi Ö:hön, mikäli näistä valinnoista löytyy pieniäkin poikkeamia omiin valintoihin verrattuna. Samaan syssyyn on tarkastettava seuranhakijoiden vapaamuotoinen teksti. Sen on syytä olla enemmän kuin yksi lause, ja mieluiten polveilevaa suomen kieltä, sillä eihän kukaan tuppisuuta jaksa.

Toinen vaihtoehto on suunnistaa sohvalta baariin. Niihin kerääntyy joukoittain ihmisiä, joilla on myös tähtäimessä pidempiaikainen seura. Hyvä puoli on, että baarissa toimivien anniskeluoikeuksien ansiosta kontaktin ottaminen potentiaalisiin puolisoihin sujuu paljon jouhevammin. Yleensä tällä tavoin pääsee myös paljon nopeammin lähikontaktiin.

Jaa, että mihinkö perustan väitteeni, että elämänkumppanin löytämisen voi munata tehokkaimmin etsimällä?  Sanotaan vaikka näin, että jos lähtee valaanpyyntiin ja tiirailee vain maitovalaita, sinivalaat uiskentelevat ohi. (Tässä on nyt se pointti, että sinivalaissa on enemmän kaikkea, ei se, pitääkö enemmän esimerkiksi vaaleista valaista).   Jos pyyntiin lähtee vielä alkoholin vaikutuksen alaisena, voi osua myös ärsyttävästi rääkyvään merilokkiin. Vieläpä uskomattoman moni on joutunut miettimään eilisiltaista kaikuluotaimenkäyttöään herätessään seuraavana aamuna vieraasta sängystä.

Ihmiseen on helppo ihastua oikeasti, jos hänen kanssaan viettää aikaa samoissa ympyröissä. Rasti ruutuun -periaatteella tai kännissä saadun informaation perusteella ei voi rakentaa kuin korkeintaan ulkoiseen viehätysvoimaan perustuvia suhteita, mikä on kaukana elämänkumppanin löytämisestä. Netissä ihmisen tapaaminen on aina keinotekoista myös siksi, että ihmiset useimmiten kuvailevat itseään esittelyteksteissään liian lavealla kädellä. Mailitse tutustuessa myös mielikuvitus täyttää useimmiten eleitten ja äänenpainojen täyttämät aukot, eikä toisesta välittynyt mielikuva vastaa juurikaan todellisuutta. Olen ollut nettitreffeillä ei-liikuntarajoitteisen kanssa, joka on julistanut pyhästi olevansa valmis kohtaamaan vaikka liikuntarajoitteita, mutta huristettuani paikalle on vaivoin kyennyt änkyttämään, ettei siltikään tätä ihan oikeasti ajatellut. Olen myös ollut nettitreffeillä avustajaa tarvitsevan liikuntarajoitteisen miehen kanssa, joka on tyrmännyt yhdessäolon oman avustajani takia. Hän halusi löytää itsenäisesti selviytyvän ihmisen, joka ei olisi riippuvainen kenestäkään.

Moni liputtaa kemioiden kohtaamisen ja mystisten kolahduksien puolesta. Itse saan jo kyseisistä termeistä lähinnä vain pahoinvointikohtauksen. Ehkäpä kolahdukset useimmiten ovat vain ensimmäisenä silmiin pistänyttä fyysistä ulottuvuutta. Kenties hyvinkin moni, joka mieltää rakastuneensa puolisoonsa ensisilmäyksellä, onkin todellisuudessa vain kiinnittänyt ensin huomiota esimerkiksi tämän kutsuvannäköiseen takalistoon, ja romantisoinut tunteen suhteen kantaessa pidemmälle joksikin elämää suuremmaksi.  En ole eläessäni tavannut ihmistä, josta olisin heti ensitapaamisen jälkeen pystynyt muodostamaan luotettavan mielipiteen. Lupaavastikin alkanut ihmissuhde on ajautunut alta aikayksikön karille. Ihminen, joka ensitapaamisella on vaikuttanut introvertilta, on paljastunut seuraavalla tapaamisella ekstrovertiksi. Olen rakastunut ihmisiin, joita olen ensitapaamisella vihannut. Ihmisestä, jota ensi alkuun olen pitänyt ällöttävänä, on tullut silmissäni maailman seksikkäin ja ihanin.

Ai, kuulostan vielä hurskastelevalta? No, jos en voi todistaa muuta, voin vain kehottaa tarkastelemaan monet kerrat todeksi havaittua lausetta, jonka mukaan elämänkumppaninsa kohtaa, kun sitä vähiten odottaa. Se on totta juuri sen takia, että odotukset laskevat aina sydämen vastaanottokykyä.





Ei kommentteja :

Lähetä kommentti