sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Kohtaamisia: Äiti ja ystävä opettivat

Kohtaamisia-postaussarja esittelee kertomuksia ensikohtaamisista liikuntarajoitteisten kanssa. Tässä erään nuoren naisen kertomus.

Liikuntarajoitteisuus ja vammaisuus ylipäätään on aina ollut minulle luonnollinen asia. Äiti työskenteli lapsuudessani kehitysvammaisten kanssa, ja erilaiset ihmiset tulivat sitä kautta tutuksi jo pienestä pitäen. Meillä kotona ei edes saanut käyttää kenestäkään nimitystä vammainen.
 
Äiti opetti minulle paljon suvaitsevaisuutta muutenkin. Jos joku esimerkiksi suutuspäissään haukkui toista juurikin vammaiseksi, äiti kysyi, miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, jos snusta tulisi vammainen ja ja joku puhuisi sinulle tuolla tavalla. Opin ymmärtämään, ettei vammattomuus ole itsestäänselvyys; kuka tahansa voi saada minkälaisen vamman tahansa milloin tahansa.
 
Varsinainen ensikohtaaminen liikuntarajoitteisten kanssa oli varmaankin silloin, kun hyvä ystäväni joutui äkisti pyörätuoliin sairauden takia.Se oli järkytys. Se tapahtui niin äkkiä, ja jotenkin sitä aina
ajattelee, että eihän minulle tai minun läheisilleni voi mitään tapahtua. Poltin itseni melkein loppuun murehtiessani ja auttaessani ystävääni, ja silti pohdin, olinko ollenkaan hyvä ystävä ja olisinko voinut ehdä vielä enemmän. Minun oli myös vaikea puhua ystävästäni ääneen kenellekään. Ei se ollut häpeää, tunteet nousivat vain niin voimakkaasti pintaan.
 
Asian käsittelyssä auttoi ratkaisevasti ystäväni oma vahvuus. Ystäväni sanoi kirjaimellisesti: "Vittu, kerran me vaan eletään ja pidetään hauskaa pyörätuolissa tai ilman!".  Silloin tajusin, ettei maailma kaadu liikuntarajoitteisuuteen eikä asioita kannata jäädä murehtimaan. Ystävälläni oli paljon muita ystäviä, jotka lopettivat yhteydenpidon kokonaan heti pyörätuolin tultua kuvioihin. He ajattelivat, ettei tuolissa istuvan kanssa voi tehdä mitään tai ei ole hauskaa. Meillä tuo tapaus olikin hetki, jolloin ystävyys todella punnittiin. Ja voin kertoa, että kyllä meillä on ollut pyörätuoleista huolimatta todella hauskaa!


Nainen, 19

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti