perjantai 17. elokuuta 2012

Musta tuntuu

Valistakaa nyt tyhmää! Siis mistä tässä Mannerheim-jupakassa on oikein Suomen entisestä presidentistä on tehty joku leffa. Se leffa on kuvattu osittain Afrikassa. Sen pääosaan on valittu tummaihoinen mieshenkilö. Moni ihmettelee. Minäkin ihmettelen. Hämmästyttävää on sekin, miten joissain medioissa tästäkin on taas leivottu rasismikysymys.

Onko ihminen perimmiltään rasistinen, jos hän ei suoralta kädeltä pysty ymmärtämään, miksi suomalaista, ihonväriltään maidonvaaleaa historiallista henkilöä kuvantaa suklaantumma suuruus, josta kukaan suomalainen ei ole ikinä kuullutkaan? Onko ihminen pohjimmiltaan ahdasmielinen, jos ei heti usko, että tumma pystyy samaan kuin vaaleakin? Onko ihminen urpo, jos kuvittelee isänmaansa historiaa pilkattavan kirjoittamalla sitä pikkuisen uusiksi?

Niin, osaammehan me. Ennakkoluulojen kantajien vakiolauseenvastike on "Siis minullahan ei ole mitään näitä ihmisryhmiä vastaan, mutta...". Melko usein selittelevän faktoihin vetoamisen voi silti erottaa helposti oikeista faktoista.

Epäilin aluksi, josko Harlinin tiimi olisi päättänyt oikaista suunnitelmissaan ja ruhtynyt tekaisemaan low budjet-versiota. Niin se ei kuitenkaan ole. Taustalla on ihan eri tekijätiimi, tai näin minua jo ainakin valistettiin. Epäilen vahvemmin, että Ylellä ei ole ollut aikomustakaan tehdä todellisia tapahtumia kuvaavaa elokuvaa. Sellaista ei yksinkertaisesti voi toteuttaa kenialaisessa miljöössä. Katsojalle ei voi uskotella, että marsalkka ratsastaa pitkin Helsingin katuja, jos taustalla vilisee oikeasti savimajoja. Myös me jurot suomalaisjuntit tiedämme tämän. Siitä johtuu suurin Mannerheim-leffaan kohdistuva kritiikki; ei rasismista, ei yltiöpatrioottisuudesta.

Urpoilua on se, jos jokin aihe koetaan niin pyhäksi, ettei sitä voi lainkaan käsitellä taiteen tai huumorin keinoin. Rasismia on se, jos aiheen käsitteleminen tuomitaan pelkästään sen tähden, että sen tekee erivärinen ihminen. Kissa mikrossa on kissa mikrossa, vaikka sen varustaisi miten informatiivisella "Tämä on taidetta/ huumoria"- läpyskällä, mutta ennen anything goes -skenaariota on olemassa lukuisia erilaisia ilmaisumuotoja. Luultavasti musta Mannerheim on taiteellinen ilmaisu jollekin isommalle teemalle, eräänlainen buusteri tarinassa piilossa oleville näkökulmille. Kukaan ei vielä tiedä, onko ilmaus hyvä. Tällä kohulla vain varmistetaan se, että Yle käärii leffasta vielä spesiaalit bonukset. Ja me hullut menemme siihen ansaan.

Niin kertokaapa, mistä tässä jupakassa olikaan loppujen lopuksi kyse?



Ei kommentteja :

Lähetä kommentti