perjantai 6. heinäkuuta 2012

Pyöritään välillä vaan

Kuulin taas tällä viikolla Internetin ihmemaassa hauskan kysymyksen. Vanha klassikko oli saanut yllättävän jatko-osan. Kysymys kului: "Saanko kysyä, miten olet joutunut pyörätuoliin, ja miten pahasti?". Rupesin miettimään, mitä pahasti tai vähemmän pahasti pyörätuoliin joutuminen tarkoittaa. Ovatko vähemmän pahasti pyörätuoliin joutuneet kenties sellaisia, jotka käyttävät tuoliaan vain sunnuntaiajeluihin?

Ihmiset  arvostavat kävelykykyä. Monille on erittäin tärkeää, että ystävä tai seurustelukumppani kykenee itse pistämään tossua toisen eteen, jotta voidaan oikeasti MENNÄ. Samalla ihan yhtä moni tekee kaikkensa, jotta kävelyä tulisi mahdollisimman vähän.Kun hissi on rikki, seuraa marinaa.  Kävelylenkin sijaan on mukavampi ottaa auto lyhyeillekin matkoille. Pyörällä ajelukin on usein omin jaloin käppäilyä hauskempaa, puhumattakaan rulla- ja skeittilaudoista! Pahimmille kävelyallergikoille on jopa olemassa laite, jolla voi huristella ympäriinsä paikallaan seisten. (Jos joku ei tiedä, se on sellainen, jolla muunmuassa Michael Jackson kruisaili pitkin hotellin käytäviä Martin Bashirin dokumentissa.) Mutta silti monelle tuottaa vaikeuksia suhtautua siihen, että jollakulla on pyörät alla kaiken aikaa muistakin kuin mukavuussyistä.

Kesällä monenlaisiin menijöihin törmää kadulla. Osittain ilmiö johtuu myös festarikaudesta. Moisiin paheiden pesiin mennään naamat niitattuina tekemään kaikenlaista paheellista pahatapaisten rokki-idoliensa johdolla. Vai mennäänkö? Kai villinkin menon keskellä voi pitää järjen edes omassa päässään. Mediasta on opittu hurskasteluja siitä, miten julkisuudessa esiintyvien ihmisten, etenkin nuorten mieleen olevien artistien ja muiden tähtösten, olisi syytä toimia hyvänä esikuvana. Lähes poikkeuksetta samassa yhteydessä on ensin raportoitu jonkun julkisuuden henkilön tehneen jotakin typerää. Lähes poikkeuksetta julkisuuden henkilön raportoitu typerä teko ei ole todellisuudessa lainkaan sellainen, kuin mediassa on annettu ymmärtää, tai sitten sitä ei ole tapahtunut ollenkaan. Lähes poikkeuksetta media on ainoa väylä, jota pitkin turmeluksille altis ihmistaimi kuulee julkisuuden henkilön edesottamuksista. Mutta älkää nyt herran tähden median vastuusta puhuko, järjetön ajatuskin!  

Hauskaa festarikesää kaikille!

PS. Lausahdus ihmisistä, jotka käyttävät pyörätuolia pelkkiin sunnuntaiajeluihin ei suinkaan ollut täyttä sarkasmia. On olemassa liikuntarajoitteita, joissa pyörätuolin satunnainen käyttö on tarpeen, esimerkiksi silloin, jos lihakset väsyvät helpommin pidemmillä matkoilla. 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti