sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

4WheelClub osa 3


Kirjoittanut:  Omppu
Sinun kuvailemassasi tapauksessa ei taatusti tapahdu oikeus. Henkilökunnalle ei kuulu se, millaisilla sivuilla heidän asukkaansa vapaa-aikanaan vierailevat, eikä varsinkaan talon johdon kuulu puuttua asiaan. Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan yksityisyyteen. Talo tai Internet-palveluntarjoaja voi kieltää siveettömän materiaalin lataamisen verkosta, mutta viestisi perusteella ymmärsin, että kyse oli pelkästä sivujen katselusta… >>

Oona Satulehto oli liikuntavammainen, haaveiluun taipuvainen mutta kaikesta huolimatta sangen terävä-älyinen 21-vuotias opiskelijatyttö, joka asusti omillaan avustajarenkaan voimin pienessä vuokra-asunnossa. Sukunimi sopi hänelle kuin nakutettu, sillä hän haaveili kirjailijanurasta. Hän naputteli tietokonettaan jatkuvasti, loi kertomuksiaan ja surffaili Internetissä. Verkosta hän haaveili löytävänsä myös elämänsä rakkauden.

Itse asiassa Oonalla oli parhaillaankin eräs tulinen nettirakkaus, muuan Himangalta kotoisin oleva vammaton nuorimies nimeltä Heikki, olkoonkin että tulisuus tuli melko pitkälti ainoastaan Oonan puolelta. Ei hän ollut tunteistaan koskaan tohtinut suoraan Heikilleen mainita, mutta hän oli varma, että se aika koittaisi pian. Rakastunut hän totisesti oli, se oli selvä.
Hän ei myöskään ollut koskaan tavannut Heikkiä elävänä, mutta oli tämä sentään vilauttanut kuvaansa Oonalle Messengerissä, pikaviestiohjelmassa, jolla kaksikko tavallisimmin piti yhteyttä toisiinsa. Otos oli tosin esittänyt poikaa kurkkimassa puolittain harmaaksi kuluneen saunan oven takaa, mikä oli kertonut siitä, että hän oli hurmaavalla tavalla hirvittävän ujo, mutta siitäkin oli nähnyt selkeästi, että tämä oli suunnattoman suloinen poika. Erityisesti Oona piti hänen korvistaan. Ne olivat pienet, suipot menninkäiskorvat, jollaisia ei tullut ihan joka päivä vastaan.
 
Netissä surffaillessaan Oona oli löytänyt tiensä myös 4-wheel-foorumin vakiokäyttäjäksi, ja kirjoitteli sinne melko kiivaaseen tahtiin. Usein hän ajautui raakoihin väittelyihin erään kehitysvammaisia alinomaa mollaavan nimimerkin kanssa. Hän toivoi sydämestään, ettei koskaan joutuisi tosielämässä tekemisiin moisen tolvanan kanssa.

Oona oli juuri viimeistelemässä yhtä viimeisimmän pöytälaatikkoromaaninsa kohtauksista, kun puhelin soi. Soittaja oli hänen ystävänsä Sami.

- Moi, Sami tervehti rahisevalla nasaaliäänellään.

- Miten menee, beibi?

Oona hymähti. He kaksi olivat tavanneet toisensa kaksi vuotta sitten eräällä vammaisille tarkoitetulla kesäleirillä, ja mies oli jo silloin lasketellut hänelle yhtä sokerisia sulolauseita. Sami oli iskenyt silmänsä häneen nähtävästi ensisilmäyksellä, ja kurvaillut hänen kintereillään koko leiriviikon milloin vastustamatonta charmiaan, milloin tuolinsa viritettävyyttä kehuskellen. Oona ei romanssiajatukselle ollut lämmennyt, mutta sen verran hupaisa huuliveikko Sami oli hänen mielestään ollut, että heistä oli kuitenkin tullut hyvät ystävät.


Hän kertoi Samille viimeisimmät kuulumisensa, harmitteli varvastaan. Se oli osunut kivuliaasti kylpyhuoneen ovenkarmiin, kun hänen aamuavustajansa sijainen oli kärrännyt häntä edellisenä päivänä vessaan. Vastaavanlainen törmäys oli sattunut useampaankin otteeseen, tarkemmin sanoen joka kerta kun Oona ja sijainen olivat ohitelleet ovenkarmeja. Tavaroita oli tippunut hötäköissä hyllyiltä, yksi juomalasi oli särkynyt. Sijainen oli ollut jo yli neljänkymmenen ikäinen, touhukas suomenruotsalainen nainen, jolla oli kuuluva, kaakattava ääni. Useimmin ilmoille kajahtanut lausahdus oli ollut kauhistunut ”Härreduudel!”

- Hämmästyttävää, että sille naiselle on ikinä myönnetty ajokortti.

- Kuule, me ajateltiin yhden täällä asuvien Jaakon ja Veskun kanssa lähteä laivaristeilylle. Tilaa olisi vielä yhdelle lumoavalle daamille, Sami jatkoi.

Laivamatka kuulosti Oonasta hauskalta. Olisi varmasti mielenkiintoista tavata Samin ystäviä ja pitää hauskaa yhdessä. Laivan seisovasta pöydästä hän noukkisi lautaselleen mustekalarenkaita, maista hän ei sitä herkkua saanut.

Lähtöä edeltävänä iltana Oona kirjoitti matkastaan Heikille Messengerissä. Poika ei vastannut.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti