perjantai 29. kesäkuuta 2012

4WheelClub osa 1


Jatkokertomuksen ensimmäinen osa

4-Wheel-keskustelufoorumi  Lähetetty: 29 Elo 21:36 pm  Viestin aihe: Juuri minun tuuriani
Kirjoittanut: Vesku
Iltahoitsu sai kiinni siveettömillä sivuilla surffailusta, kone jumittui pahassa kohtaa.. Hän uhkasi puhua asiasta johdolle. Sivut olivat laillisia Toteutuuko tässä asuntolassa oikeus??

Ylipainoinen iltahoitaja tuijotti tietokoneen ruutua. Hän oli silminnähden närkästynyt, punoitti ja pihisi kuin ylitsekiehuva kattila, ja yritti epätoivoisesti painella vuorotellen joka ikistä näppäimistön näppäintä. Mikään ei auttanut. Näytölle täyteen kokoonsa avattu kuva ei hievahtanutkaan.
 
Veli-Matti Karesta hävetti. Oli suoranaista kohtalon ivaa, että hänen tietokoneensa oli sattunut jumittumaan arkaluontoisen anatomisen otoksen kohdalla juuri silloin, kun ylipainoinen iltahoitaja oli tullut hänen huoneistoonsa tarkistamaan, oliko kaikki kunnossa, tai nuuskimaan, kuten jotkut Poutapilven asukkaat asian ottivat. Veli-Matti oli kolmenkymmenenviiden ikäinen, tukevarakenteinen mies, kaikin puolin säyseä luonteeltaan. Liikkumiseen hän käytti sähköpyörätuolia, kirjoittamiseen ja tietokoneen ohjailuun otsatikkua ja puhumiseen puhekonetta. Pää retkotti kallellaan oikeaan, ja suu pysyi raollaan, mutta järki leikkasi kuin partaveitsi. Internetin aikuisviihdetarjontaa hän tutki aina silloin tällöin, kukapa mies ei olisi niin tehnyt, tietysti sillä varauksella, että sen sai tehdä rauhassa.
 
 Valkohattaraan hän oli muuttanut melko pian sen avaamisen jälkeen. Vanhemmat olivat olleet varakkaita tehdastyöläisiä ja valmiita maksamaan suuriakin summia lähettääkseen vaikeavammaisen poikansa omille teilleen, pois kotoa. Siitä lähtien myös he olivat nähtävästi lähteneet omille teilleen, koskei heistä ollut kuulunut vuosiin.

Valkohattara oli yksityinen yritys, joka tarjosi asuntoja ja itsenäiseen asumiseen tarvittavia tukipalveluja vaikeasti liikuntavammaisille ihmisille. Hoitolarakennus oli kaksikerroksinen, moderni kiinteistö, jossa oli yhteensä 10 asuinhuoneistoa, kaikki asuttuja. Jokaisessa huoneistossa oli oma kylpyhuone, keittokomero liesineen ja jääkaappeineen ja soittokello, jonka avulla asukas saattoi hälyttää henkilökuntaa paikalle silloin, kun tarvitsi apua. Niille, jotka eivät tahtoneet tai voineet valmistaa ruokaansa itse, valmistettiin kohtuuhintaan ravintosuositukset täyttäviä annoksia alakerran keittiössä. Ei se kaikkien mielestä luksuselämää ollut, mutta saivatpa asukkaat ainakin apua ja katon päänsä päälle. Ylipainoinen iltahoitaja tuskastui ja päätyi potkaisemaan tietokoneen keskusyksikköä. Ihmeellistä kyllä, ruutu musteni siltä seisomalta, ja samoin teki myös Veli-Matin mieliala.

- Ei yhtään toimivaa kohtaa kropassa ja silti kirkkoveneet kiehtoo! iltahoitaja tuhahti.

Veli-Matti hörähti apeasti. Hänen teki mieli hieman oikaista iltahoitajan sanoja liittyen hänen vartalonsa toimiviin ja ei-toimiviin osiin, mutta katsoi viisaimmaksi jättää sen tällä erää tekemättä. Mitä luultavimmin se olisi pahentanut asioita entisestään. Hurjistuneelle naisihmiselle ei kannattanut pyttyillä, hän oli kuullut sanottavan, eikä epäillyt hetkeäkään, etteikö se olisi pitänyt paikkaansa, varsinkin kun kyse oli ylipainoisesta iltahoitajasta. Toisekseen puhekoneesta purkautuva tulipalopuhe ei sekään tainnut kuulostaa kovin vaikuttavalta.

Niine hyvineen ylipainoinen iltahoitaja lähti. Sulkiessaan oven hän vannoi, että asunnoissa harjoitettava rietastelu otettaisiin puheeksi talon johtoryhmän seuraavassa kokoontumisessa. Hänelle ei tuottaisi vaikeuksia nostaa kissaa pöydälle.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti